Heippa kaikille,
Olen Karoliina Pentikäinen, 37-vuotias tamperelainen vaikuttaja, markkinointipäällikkö, kolmen tyttären äiti ja yksi X-tiimiläinen. Niin ja tämän uuden XBIL-blogin kirjoittaja.
Omat kokemukseni autokaupoista juontavat juurensa lukion toisen luokan kevääseen, kun täytin 18 vuotta ja sain ensimmäisen autoni. Auto oli GTI Golf, jossa oli alumiinivanteet ja niin isot renkaat, että auton veivaaminen pienellä parkkipaikalla, ilman ohjaustehostinta, kävi urheilusuorituksesta. Auto oli vanha, mutta hyväkuntoinen.
Olen maalta kotoisin, ja oma ajokortti ja auto olivat noilla leveysasteilla enemmänkin sääntö kuin poikkeus, kun täytti 18 vuotta. Koska julkinen liikenne käytännössä puuttui kotiseudultani, ja välimatkat olivat pitkiä, lasten omat menopelit helpottivat koko perheen elämää. Sen lisäksi, että pystyin kulkemaan itse auton saatuani omiin menoihini, kuskasin pienellä autollani niin mummoa kauppaan kun pikkusiskojanikin harrastuksiin.
Auto ostettiin netistä, yksityiseltä myyjältä
Itselläni ei vielä tuolloin ollut tietoa, eikä kyllä kiinnostustakaan autonhankintahommista. Luotin siihen, että isä osasi valita minulle sopivan auton.
Lukiovuosien jälkeen elin ilman autoa liki kymmenen vuotta, koska muutin maalta Helsingin keskustaan, jossa elämäntilanteeni ei vaatinut omaa autoa. Myöhemmin aikuiselämässä elin parisuhteessa, jossa auto oli, mutta koska autolla-ajovuosistani oli kulunut ikuisuus, en enää uskaltanut auton rattiin itse. Vasta vuonna 2016, kun muutin Helsingistä Tampereelle, ostimme mieheni kanssa yhteisen auton, jonka yhteydessä opettelin ikään kuin uudelleen ajamaan autoa. Tie oli aluksi kivinen. Ensin pelkäsin rattiin lähtemistä, ja kun rohkaistuin, aloin odottaa meidän kaksosia, jolloin en loppuraskaudesta enää yltänyt rattiin ja polkimille, koska vatsani oli niin valtava.
Viimeiset vuodet Tampereella olen ajanut autoa ja kerännyt rohkeutta suikkia ratikkakiskojen lomassa ja parkkitaloissa. Taskuparkkeeraus aiheuttaa edelleen hikikarpaloita otsalleni, mutta muuten ajaminen sujuu jo oikein hyvin.
Samalla, kun olen alkanut rohkaistua ratissa, olen alkanut olla enemmän kiinnostunut siitä, millaisia autoja ja mistä ostettuja meidän perheeseen tulee.
Viimeisin autohankitamme on Volvo XC90, jonka hankimme muutama viikko sitten XBILiltä. Koska perheeseemme kuuluu lisäkseni kaksi turvaistuinikäistä lasta, yksi teini-ikäinen ja kaksimetrinen mies, oli seitsemänpaikkainen auto meille ehdoton valinta. Näin jokaisella matkustajalla ja kuskilla on tarvittava tila.
Kaupat XBILin kanssa kävi mutkattomasti
Olin kuullut jo aikaisemminkin, että XBILillä asiakkaat otetaan vastaan lämmöllä, mutta itse koettuna en voi kun allekirjoittaa kaiken tuon. Erityisen iloiseksi minut teki se, että näin naisenakin minut otettiin autokaupoilla “tosissaan”. Olen nimittäin huomannut, että vaikka tässä kuinka eletään vuotta 2022, on autokaupoissa, rautakaupoissa ja joissakin elektroniikkaliikkeissä naiset ikään kuin kakkoskansalaisia, joille myyntiä pidetään pakkopullana. Koska ilmapiiri XBILillä oli lämmin, oli autojen ominaisuuksista ja vaikkapa vakuutusasioista luonteva jutella – sai esittää kysymyksiä tuntematta itseään kuitenkaan typeräksi.
Meidän edellinen XC90 kävi dieselillä, mutta nyt XBILiltä mukaan lähti hybridiversio. Keskustelimme myös kokosähköautosta, mutta tulimme siihen tulokseen, että meidän perheessä ennakointi ei ole vielä sitä luokkaa, että voisimme varata vaikka pitkille mökkireissuille aikaa myös lataamiseen matkan varrella. Hybridi on kuitenkin jo ensimmäinen askel vastuullisempaa henkilöautoilua. Päätöstä siivitti se, että taloyhtiöömme asennettiin sähköautojen latauspaikat viime kesänä.
